Hei ja tervetuloa Kirkkonummen Vammaisneuvoston sivuille.
Olen Tuulikki Myllymäki ja aloitin syksyllä Kirkkonummen Seudun Hengitysyhdistyksen jäsenenä Vammaisneuvostossa. Sairastan keuhkofibroosia mikä vaikuttaa hapenottooni joten olen tavallaan ”keuhkovammainen” eli liikkuminen on hidasta ja vaikeaa mihin astma tuo vielä oman lisänsä.
Meitä vammaisia on paljon eikä kaikkien vamma näy ulospäin joten monta kertaa törmätään ennakkoluuloihin. Kun sain kuntakortin (vammaislainmukaisen) niin kohtasin ihmetystä kuljettajien puolelta koska ei sairauteni näy ulospäin. Nyt kun on aikaa kulunut ja kuljettajat tulleet tutuiksi niin palvelu pelaa hyvin.
Kävin Väestöliiton Kotisisaropiston vuosina 1973-1975 (vieressä valmistujaiskuvani). Siellä ei vammaisuudesta puhuttu mitään, keskityttiin ruoanlaittoon, kodin-ja lastenhoitoon. Jopa kahden viikon karjanhoitokoulu kuului koulutukseen.
Sen jälkeen olin vanhainkodissa jossa sain jollain tavalla tuntumaa vammaisuuteen mutta hyvin kapealla sektorilla. Kirkkonummen kunnan virassa aloitin 1976 eli kiertävänä kodinhoitajana. Työhöni kuului sekä vanhukset että perheet, viimeiset 25 vuotta pelkästään perhetyötä. Koulutusta oli ihan kiitettävästi mutta ei kertaakaan puhuttu vammaisista tai
vammaisten kohtaamisesta. Esihenkilö totesi työmääräystä antaessaan pelkästään että perheessä on vammainen; lapsi tai aikuinen, pyörätuoli tai joku muu apuväline.
Kerran oli koulutusta omiin työasentojen käyttöön ja näytettiin miten voi siirtää vammaisen/vanhuksen sängyltä tuolille tai päinvastoin mutta sekin oli hyvin suppeata koska vammojen kirjo hyvin laaja eikä silloin vammaisilla ollut hienoja apuvälineitä kotona.
Aikamoista opettelua monet asiat vaativat, vaikeinta oli ensimmäistä kertaa mennä kun en tiennyt mikä oven toisella puolella odottaa. Mutta kuten vanha sananlasku sanoo: Työ
tekijäänsä opettaa.
Nykyään on hyviä apuvälineitä ja neuvontaa niiden käytössä. Rohkeasti hakemaan apuvälineitä ja ohjeita niiden käyttöön. eli terveyskeskuksessa on apuvälinekeskus ja fyssarit antavat ohjeita ja neuvoja niiden käyttöä.
Me Vammaisneuvostossa yritämme puuttua asioihin jotka vaikeuttavat vammaisten liikkumista esimerkiksi kirjastossa tai muissa yleisisissä tiloissa.
Liike on lääke sanoo keuhkolääkärini minulle aina kun käyn kontrollissa!
Eli ylös, ulos ja lenkille.
Mukavaa päivän jatkoa kaikille.
Tuulikki