Kesän 2021 kääntyessä syksyyn eteeni tuli tilanne missä huomasin, että vuodenvaihteen jälkeen minulle tulisi pitkästä aikaa enemmän vapaa-aikaa. Olin lopettelemassa paria pitkäaikaista luottamustehtävää ja ajattelin etten enää uusia vastaanottaisi. Kuitenkin halukkuuttani osallistua vammaisneuvostoon tiedusteltiin ja ennen kuin huomasinkaan, huomasin olevani vammaisneuvostossa ja sen puheenjohtajana.
Kirkkonummella olen asunut vuodesta 1994 lähtien perheeni kanssa. Olen sairastanut pitkään munuaisen vajaatoimintaa jo 1990-luvulta lähtien, joka johti pitkän kotihemodialyysihoidon jälkeen vuonna 2014 munuaisensiirtoon. Jouduin vakavammin sairastuessani jäämään pois vakituisesta työstä ja keskittymään hoitamaan itseäni. Niinä vuosina huomasin sairastumisen vaikutukset sosiaalisiin suhteisiin, taloudelliseen tilanteeseen sekä fyysisen terveyden heikkenemiseen.
Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että sain elää ihan tavallisen nuoruuden ja olen kyennyt liikkumaan, näkemään sekä kuulemaan esteettömästi. Olen myös yrittänyt pitää asenteeni positiivisena ja oppimishaluisena, mitä tämä muutos minulle merkitsee ja miten sen voisi yrittää kääntää voimavaraksi – siinä en ole kuitenkaan aina täysin onnistunut. Joskus vaan voimavaramme rajat ja kestokyky tulevat vastaan, jolloin pitää ymmärtää vetää henkeä ja yrittää henkisesti nollata tilanne.
Ensi vuoden aikana kuntamme liittyy osaksi Länsi-Uudenmaan hyvinvointialuetta. Maassamme toteutetaan suuri soteuudistus. Kirkkonummi on yksi kymmenestä kunnasta laaja pinta-alaisessa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueessa, missä on yli 470 000 asukasta ja palvelun käyttäjää.
Tarvitsemme vinkkejä toimintamme kehittämiseksi ja saadaksemme sellaista ajankohtaista kuvaa siitä tilanteesta, miten kunnassamme arki toteutuu vammaispalveluiden osalta,
Anna kuulua itsestäsi,
terveisin
Juha-Matti